Elämäntilanteen pohdinta
Tässä sitä ny ollaa. En olis ikinä uskonu tän päivän koittavan näi äkkiä. Mitähä Michael ajattelee? Onkoha se valmis ja jännittääkö sitä? Onkoha se porukat tullu, missähä mu vanhemmat on? Miranki piti tulla aikoja sitte. Mitä mä oikee oon tekemäs. Luoja kiltti näytä mulle että teen oikein ja tää ei oo väärä ratkasu. Nii paljo kysymksii mut ei oo vaa vastauksii. Kai nää asiat sit myöhemmi seleviää. Pienenä oli nii heleppoo. Sai vaa leikkiä ja olla. Kouluki ku alako nii tehtävät oli pieniä, ku niitä vertaa nyt tähä aikaa. Kokeet ei tuntunu nii pahoilta ja kotii ku pääsi ni ei tarvinnu ressata huomisesta. Kaikista parasta oli ku äiti ootti kotona et pääsen koulusta kotii ja ruoka oli jo pöyrällä valamiina tai mikros. Sitte ei tarvinnu vaa ku lämmmittää. Sit läksyt ja sen jäläkee petille huilailee ja kattoo telekkaria. Ei ollu kyllä mieles mitää tämmösiä asioita sillo, saati sitte minkäännäkösiä rakkaussuruja tai -iloja. "Kaikki o tääl ny, ooksää ready? Jännittääkö?" Mira hu...