JDE - Here It Begins

Viimeiset peliminuutit jäljellä. Inka on juuri tullut vaihdosta kentälle. Monien loukkaantumisten, vastoinkäymisten ja pitkän pelikatkon jälkeen hän vihdoin ja viimein pääsee nurmelle. Hän haistaa juuri leikatun vihreän nurmikon ja näkee pelikavereidensa olevan iloisia hänen astellessa rangaistuspotku viivalle. He tietävät, että Inka on heidän maalitykkinsä ja nyt tätä pistettä todella tarvittaisiin, jotta he pääsisivät loppupeleihin. Mutta onnistuuko Inka pelastamaan joukkueensa häviöltä? Jännitys tiivistyy. Yleisö odottaa hiljaa ja jännittyneenä Inkan ratkaisua. Inkan vanhemmat ovat myös katsomassa tyttärensä tärkeää peliä. He ovat aina olleet kannustamassa tytärtään, oli kyse sitten mistä tahansa. Vaikka muut olisivat epäilleet Inkan kykyjä ja motivaatiota, hänen vanhempansa eivät.  Jo pienestä pitäen Inkalle valettiin itseluottamusta ja sanottiin, että heti ei saa luovuttaa, mutta aina kun yrittää parhaansa, se riittää. Ennen ratkaisu potkua Inka katsoo vanhempiaan ja hymyi...

"Ooksä tehny läksyt jo?", äiti kysyi. Mä en vaa jaksanu vastata mut tottakai olin tehnyt. Ikinä en oo jättäny kouluhommia tekemättä koulu urallani. Vaikka en ny muute mitenkää kovi ahkera kotihommien suhteen oo, mut kouluni oon hoitanu aina kunnolla. "Kuulikos sä? Onko läksyt tehty jo?", äiti huutaa minulle. "No on on! Älä sä niistä turhaa ressaa, tiät kyl et mä hoidan koulujutut niinku pitääki!", vastasin äidille. Älkää ymmärtäkä väärin, rakastan äitiä yli kaiken ja sen on mulle maailman tärkein henkilö, mut ootan sitä hetkee et pääsen muuttaa omilleni ja saan enemmän omaa aikaa ja omaa tilaa. Saan aloittaa mun oman elämän. Koska se sitten tapahtuu. Toivon mukaan pian. Osalla mun kavereista on jo eri paikkakunnilla asunnot valamiina, jos ne vaa hoidettua kaikki asiansa täälä kuntoon esti. Jaaha, harkat alkaa pia. Mä kysyn iskältä jos se vois heittää mut reeneihi. Laitan kamat kasaa, hiukset kii ja kävelen olkkarii. Iskä kattoo uusintaa puoli seittemän ...