Vapaamuotoinen novelli

Viimeiset peliminuutit jäljellä. Inka on juuri tullut vaihdosta kentälle. Monien loukkaantumisten, vastoinkäymisten ja pitkän pelikatkon jälkeen hän vihdoin ja viimein pääsee nurmelle. Hän haistaa juuri leikatun vihreän nurmikon ja näkee pelikavereidensa olevan iloisia hänen astellessa rangaistuspotku viivalle. He tietävät, että Inka on heidän maalitykkinsä ja nyt tätä pistettä todella tarvittaisiin, jotta he pääsisivät loppupeleihin. Mutta onnistuuko Inka pelastamaan joukkueensa häviöltä?

Jännitys tiivistyy. Yleisö odottaa hiljaa ja jännittyneenä Inkan ratkaisua. Inkan vanhemmat ovat myös katsomassa tyttärensä tärkeää peliä. He ovat aina olleet kannustamassa tytärtään, oli kyse sitten mistä tahansa. Vaikka muut olisivat epäilleet Inkan kykyjä ja motivaatiota, hänen vanhempansa eivät.  Jo pienestä pitäen Inkalle valettiin itseluottamusta ja sanottiin, että heti ei saa luovuttaa, mutta aina kun yrittää parhaansa, se riittää.

Ennen ratkaisu potkua Inka katsoo vanhempiaan ja hymyilee heille. Hän muistaa kuinka pienenä lähtiessään jalkapallo treeneihin äiti kehotti olemaan varovainen ja isä rohkea. Pienestä koostaan huolimatta Inka pärjäsi hyvin jalkapallossa vaikka vastustajat olisivatkin olleet kaksi kertaa isompia kuin hän itse. Usein äiti sulki silmänsä kun joku oli taklaamassa Inkaa kentällä. Inkan isä kuitenkin tiesi tyttärensä olevan nopea ja hyvä harhauttamaan, joten hän kannusti tyttöään vain rohkeasti menemään eteenpäin.

Tämä muisto on yksi niistä huvittavimmista, joka sai Inkan aina nauramaan. Hänen äitinsä oli ujo ja varovainen ja isä taas rohkea ja ulospäinsuuntautunut. Ei ollut epäilystäkään kummalta vanhemmaltaan hän peri rohkeuden ja periksiantamattomuuden ja kummalta taas hienotunteisuuden. Molemmat vanhemmat ovat hänelle tärkeitä ja ilman vanhempiensa apua Inka ei olisi päässyt näin pitkälle elämässään. Ilman heitä hän ei olisi nyt tässä, ratkaisemassa pääsyä loppupeleihin.

Inka katsoo vasenmpaan nilkkaansa. Viimeisimmän pahan loukkaantumisen jälkeen Inka ei voinut kuvitella enää ikinä pelaavansa jalkapalloa. Vastustajan hyökkääjä menetti pallon, jolloin Inkan pelikaveri syötti pallon eteenpäin hänelle. Inka lähti juoksemaan kohti vastustajan maalia samalla harhauttaessaan monta pelaajaa. Muutaman seinäsyötön joukkuekavereidensa kanssa tehtyään edessä oli vain maalivahti. Mutta tässä vaiheessa kaikki meni pieleen. Vastustajan puolustaja juokseen Inkan takaa ja taklaa hänet märkään ja kylmään nurmeen. Inka lyö päänsä ja vahingoittaa vasemman nilkkansa. Lääkärit ennustivat, että Inkan jalkapallon peluu loppuu tähän, sillä nilkasta on mennyt paljon muutakin kuin nivelsiteet. Vaan kuinka ollakkaan, Inka on jälleen kerran kentällä vastoin kaikkia odotuksia.

Tuomari puhaltaa pilliin. Inka katsoo viimeisen kerran valmentajaansa vaihtopenkin edustalla, joukkuekavereitaan kentällä takanaan, vanhempiaan katsomossa, vasenta nilkkaansa ja palloa rangaistuspilkulla. Tähän on nyt tultu ja enää ei ole mahdollisuutta peruuttaa. Inka ottaa muutaman askeleen taaksepäin ja valmistautuu potkuun. Viimeinen katse kohti vastustajan maalivahtia, jolla on omahyväinen virne naamallaan.

-Hymyile pois vain, katsotaan hymiletkö kun pallo on säkissä takanasi, Inka miettii mielessään. Ja niin potku lähtee. Pallo kaartaa vasempaan ylänurkkaan hipoen maalivahdin hanskoja. Hetken hiljaisuus peittää koko jalkapallokentän. Kaikki katsovat meneekö pallo maaliin saakka maalivahdin kosketuksesta huolimatta. Viimein pallo osuu verkkoon ja tippuu maalivahdin taakse. Näin tuomari viheltää pilliin merkiksi hyväksytyn maalin ja voiton Inkan joukkueelle. Inka vie joukkueensa loppupeleihin vastoinkäymisistä huolimatta ja on joukkueensa sankari.

Katsoessaan maalivahtia rangaistuspotkun jälkeen, Inka vinkkaa silmäänsä hänelle ja poistuu kentältä hyvillä mielin.