Näytetään, ei kerrota

"Ooksä tehny läksyt jo?", äiti kysyi. Mä en vaa jaksanu vastata mut tottakai olin tehnyt. Ikinä en oo jättäny kouluhommia tekemättä koulu urallani. Vaikka en ny muute mitenkää kovi ahkera kotihommien suhteen oo, mut kouluni oon hoitanu aina kunnolla. "Kuulikos sä? Onko läksyt tehty jo?", äiti huutaa minulle. "No on on! Älä sä niistä turhaa ressaa, tiät kyl et mä hoidan koulujutut niinku pitääki!", vastasin äidille. Älkää ymmärtäkä väärin, rakastan äitiä yli kaiken ja sen on mulle maailman tärkein henkilö, mut ootan sitä hetkee et pääsen muuttaa omilleni ja saan enemmän omaa aikaa ja omaa tilaa. Saan aloittaa mun oman elämän.

Koska se sitten tapahtuu. Toivon mukaan pian. Osalla mun kavereista on jo eri paikkakunnilla asunnot valamiina, jos ne vaa hoidettua kaikki asiansa täälä kuntoon esti. Jaaha, harkat alkaa pia. Mä kysyn iskältä jos se vois heittää mut reeneihi. Laitan kamat kasaa, hiukset kii ja kävelen olkkarii. Iskä kattoo uusintaa puoli seittemän uutisista. Mä en ymmärrä mikä tos on nii erikoista. Se saattaa kattoo uutiset kolme neljä kertaa päivässä ja niis on aina, siis aina, ne samat jutut. Paljo järkevämpää olis kattoo ne ilta kymmenen uutiset ni siin tulis kooste kaikista maailman tapahtumista. Mut täähä o vaa mu mielipide.

"Iskä hei, viittisiks heittää mut harkkoihi?", kysyin häneltä. "Kysy äitiltä jos se ehtis, mä katton just uutisia", isä vastaa. Mä en ymmärrä miten se on noi vaikeeta sille, se vois ny vastaa pistää ton ohjelma paussille ja hilata ahterinsa ylös soffalta ja tulla sit uudestaa kattoo uutisia ku on heittäny mut. "Äiti tekee ruokaa ja ei se voi jättää kattilaa liedelle siks aikaa ku veis mut. Laita se ohjelma paussille siks aikaa", vastaan isälleni. "Noh, mennää sitte, mutta sun tarvis suorittaa se kortti ettei tarvis aina olla kyyttimässä", iskä sanoo. Uskokaa pois, kyllä se kortti mu haaveena on ollu jo viimisen vuoden.

Harkoissa kaikki on jo lämmitelly ja valmiina pelaa. Mä laitan vaa sisäpelikengät jalkaa ja meen muitten mukaa. Joukkuekaverit moikkaa mulle iloisesti. Valmentaja huutaa meidät kahtee eri joukkueesee ja sit aletaa pelaa. Nää harkat o aika rennot, koutsi tietää et meil o aikaa rankkaa koulus ny ku mei kirjotuksetki alko. Varsinki mulla, koutsi tietää et tykkään uskonnosta tosi paljon mut en päässy edes läpi siitä viime keväänä. Se oli aika rankka juttu mulle, sen takia se kortinki hankkimine jäi ku reenasin nii paljo syksy kirjotuksii.

Harkat menit tosi hyvi. Oli kivaa päästä irtautuu vähä kouluhommista ja miettiä muutaki ku koulua. Äiti oli tehny hyvää ruokaa ja siinä samalla ku syötii, äiti ja isä kerto mulle, että ne oli löytäny mulle hyvän asunno Tampereella. Haluisin mennä Tampereelle opiskelee, ku siel on se poliisiammattikorkeakoulu. "Nii mitäs sanosit jos mentäs ensviikol kattoo sitä?", iskä kysy. Ette voi kuvitellakaa, kuinka onnellinen olin tona hetkenä. Niin me sitten päätettiin lähteä Tampereellle. 

Kun vihdoin ja viimein päästiin Tampereelle, päätimme harkita asuntoa. Emme uskaltaneet ottaa vielä asuntoa, sillä vaikka asunto oli hyvä kaikin puolin, Halusimme katsoa vielä muitakin asuntoja, ja sitä koska valmistun koulusta. Sen kortinki haluaisin ennen valmistumista, niin ei tarvitsisi sitten sitä enää ressata. Vaikka nyt näyttää vielä vaikealta, tiedän että kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin. Itseensä tarvii vain luottaa ja lähimmäisten tuki on äärimmäisen arvokasta, se on vain osattava ottaa vastaan.